Vuoden vaihteessa on käyty kovaa sanavaihtoa 1.1.2018 voimaan tulleesta työttömyysturvan aktiivimallista. Aktiivimalli leikkaa työnhakijan työttömyysetuutta, ellei hän ole 65 päivän aikana vähintään 18 tuntia palkkatyössä, viittä päivää TE-toimiston järjestämässä työllistymistä edistävässä palvelussa tai ansaitse yritystoiminnasta vähintään 241 €.

Aktiivimallia puolustetaan mm. sillä perusteella, että samantyyppinen järjestelmä on jo käytössä Tanskassa ja se on siellä vähentänyt työttömyyttä. Tanskaa pidetään sopivana mallimaana, koska sekin on Pohjoismaa, jossa on saman verran asukkaita kuin Suomessa. Puoltajat uskovat mallin olevan ratkaisu Suomen rakenteelliseen työttömyyteen, sillä kun etuutta leikataan, työnhakijat alkavat hanakammin muuttaa vieraille paikkakunnille, missä työtä on tarjolla.

Suomalaisessa aktiivimallissa on kuitenkin merkittäviä eroja verrattuna tanskalaiseen. Tanskassa työttömyyskorvaus on suurempi ja työvoimapalvelut paremmat. Kun Tanskassa yhdellä virkailijalla on 12 työtä hakevaa asiakasta, on suomalaisella kollegalla asiakkaita 166. Tanskan aktiivimallin kokemuksista on opittu, että tapaamiset työvoimatoimiston virkailijan kanssa edistävät merkittävästi työllistymistä. Suomessa resurssit tapaamisiin ovat huomattavasti vähäisemmät, eikä tällä hallituskaudella ole odotettavissa tähän parannuksia (Helsingin Sanomien artikkeli). Aktiivimallista puhuttaessa on syytä huomata myös se, että työnhakua itsessään ei lasketa aktiivisuudeksi, vaan hakijan pitää olla työssä tai TE-toimiston koulutuksessa.

Vertailussa Tanskaan puhutaan harvoin maantieteellisistä eroista. Tanskassa matkaa maan pohjoisosasta etelään on n. 350 km kun taas Suomessa n. 1100 km. Siirtyminen paikkakunnalta toiselle ei ole Tanskassa yhtä iso asia kuin Suomessa. Siellä maan keskiosasta voi käytännössä käydä työssä länsi- tai itärajalla ilman, että tarvitsee muuttaa mihinkään.

Rakenteellista työttömyyttä on vaikea pienentää, elleivät työnhakijat siirry sinne, missä työtä on tarjolla, mutta hämmästyttää hallituksen sokeus sille, että ihmisillä on kotipaikkakunnilleen muitakin siteitä kuin työ. Pitäisikö työnhakijan jättää puolisonsa, lapsensa ja muut läheisensä ja muuttaa satojen kilometrien päähän? Lapsiperheissä kipuillaan arjessa selviämisen kanssa ennestäänkin ja aktiivimalli vaikeuttaa tilannetta edelleen. Myös monet vanhukset ovat riippuvaisia lastensa avusta pystyäkseen elämään kotonaan. Tälle työlle ei lasketa hintaa, ennen kuin se pitää maksaa yhteisestä pussista.

Aktiivimalli on epäonnistunut ratkaisu sekä työvoima- että perhepoliittisesta näkökulmasta. Keskustelu siitä jatkuu varmasti vielä pitkään.

Sari Yli-Koivisto

Linkkejä:

http://toimistot.te-palvelut.fi/uusimaa/aktiivimalli

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005513489.html

https://yle.fi/uutiset/3-10003452